WCE 2024, eli World Congress on Education 26.-28.8.2024
Pauliina Härkönen, Linnalan Kuvataidekoulu ja opisto
Churchill College, Cambridge
Tänä vuonna WCE, kansainvälinen koulutuksen, elinikäisen oppimisen ja mielenterveystyön kongressi järjestettiin yhdettätoista kertaa. Kongressi toi yhteen kansainvälisen joukon alojen huipputukijoita mm Suomesta, Ruotsista, Yhdysvalloista, Kiinasta, Pakistanista, Irlannista ja järjestäjämaa Yhdistyneestä Kuningaskunnasta. Kongressissa jaettiin viimeisimpiä tutkimustuloksia ja näkemyksiä alojen nykytilanteesta ja tulevaisuudesta. Osallistuin kongressiin sekä varhaiskasvatustieteen professori (emerita) Ulla Härkösen assistenttina, että itsekin kouluttautujana. Kongressin kuraattorina toimi informaatioteknologian professori Charles A. Shoniregun, joka avajaispuheessaan ja koko kongressin tiivistelmässään korosti erityisesti välittämisen (caring), inhimillisyyden (humanity), tavoitettavuuden (accessibility), mutta toisaalta myös kriittisen ajattelun (critical thinking) merkitystä nyky-yhteiskunnassa. Opiskelijat ovat etääntyneet koneidensa pariin ja hautuneet informaatiotulvaan, joten konkreettinen ja välittävä “kuinka voit” -kysymys on entistä tärkeämpi esittää, hän muistutti.
Kuva Pauliina Härkönen: Churchill College, päärakennus
Luentojen välillä meidän osallistujien kesken virisi vilkkaita keskusteluja, joita jatkoimme kahvi- ja lounastauoilla. Keskusteluistamme nousi esiin tarve sopeuttaa opetussuunnitelmia ja -menetelmiä vastaamaan muuttuvan maailman haasteita. Kongressi tarjosi minulle viimeisimmän tutkimustiedon lisäksi erinomaisen mahdollisuuden verkostoitumiseen, ja kansainväliseen ammatilliseen keskusteluun. Näistä keskusteluistani sain uusia kollegiaalisia näkökulmia ja ideoita myös omiin tuleviin työprojekteihini.
Maanantain luennoilta poimittua
Kongressin aloitti oma tutkijamme, savonlinnalainen professori (emerita)Ulla Härkönen luennoimalla kehittelemästään systeemiteoreettisesta mallista varhaiskasvatuksessa. Härkösen teoria on hyvin tunnettu ja arvostettu tiedeyhteisössä maailmanlaajuisesti. Hänen luentonsa jälkeen keskustelua systeemiteoriasta jatkettiin vilkkaasti. Erityisen hyvin teoria tunnetaan Kiinassa ja Lähi-Idän maissa.
Professori Rex Li toimii opettajana opettajakoulutuksessa Columbian yliopistossa. Luennossaan hän tarkasteli tulevaisuuden koulutuksen muotoja globaalista perspektiivistä, mm millaisia ovat koulutusinstituutiot lännessä verrattuna siihen millaisia ne ovat idässä. Hän totesi, että suurin ero lännen ja idän välillä on siinä, että lännessä koulutus valmistaa työvoimaa taloudellista kehittymistä varten, kun taas idässä koulutus valmistaa palvelemaan sosiaalisia tarpeita. Kuitenkin nämä suuntaukset ovat alkaneet lähestyä toisiaan, koska Kiina on mm kulttuurivaihdon myötä avautunut länteen. Rex Li muistutti, että koulutuksen tärkein tavoite on tähdätä kansainväliseen yhteistyöhön, avoimuuteen, positiivisuuteen ja oikeudenmukaisuuteen.
Professori Sucharat Rimkeeratikul, Kieli-instituutista, Thammasat yliopistosta Bangkokista luennoi opiskelijoiden sanattomasta viestinnästä ja viestintäpelosta opettajaa kohtaan. Hän oli tutkimuksessaan tarkastellut opiskelijoiden tunteita (opettajaa kohtaan) heidän käyttäessään itselleen vierasta kieltä (englantia) ja verrannut niitä oppimistuloksiin. Päätelmässään hän tiivisti, ettei kaikki opiskelijoiden osoittama arkuus, tai pelko viestiä vieraalla kielellä ole lähtöisin opettajasta. Varsinkin vanhemmilla opiskelijoilla se liittyy hyvin usein elämäntilanteeseen, joka aiheuttaa erilaisia paineita opiskeluun. Opettajan on kuitenkin myönteisellä ja välittävällä suhtautumisella opiskelijoihinsa mahdollisuus hälventää pelkoja ja ahdistusta ja parantaa näin oppimistuloksia.
Tiistain luennoilta poimittua
Tiistain ensimmäinen luento shokeerasi aamiaiselta paikalle vetelehtiviä kuulijoita. Luennoitsijana oli rikosoikeuden tohtori Gene Ira Katz New Yorkista. Hän toimii psykoterapeuttina erikoistuneena seksuaalihäiriöihin (seksuaalirikokset). Hänen luentonsa oli enemmänkin näytelmä äänimaisemineen siitä, mitä tapahtuu psykoosiin joutuneen skitsofreenikon pään sisällä. Usealle, myös itselleni, luento selvensi mitä ovat “äänet”, joita skitsofreenikot kertovat kuulevansa ja miten ne liittyvät ulkoiseen käyttäytymiseen. Tohtori Katz kertoi, ettei yleinen luulo skitsofreenikoiden jakaantuneesta mielestä täysin pidä paikkaansa. Skitsofreenikot elävät toisessa maailmassa, joka on heille yhtä totta kuin terveille ympäröivä maailma. Tohtori muistutti, että psykoottisen skitsofreenikon kohtaamisessa on tärkeää olla empaattinen, ei pyrkiä kumoamaan psykoottisen ihmisen väitteitä ja saada hänet hoitoon mahdollisimman pian. Luento kirvoitti monelle tunteet pintaan läheisen aiheensa vuoksi.
Tohtori Alice Hiu Yan Chen Hong Kongista oli tutkimuksessaan tarkastellut virtuaaliympäristön mahdollisuuksia draamapedagogisessa oppimisessa. Ympäristöksi hän oli valinnut Second Life -virtuaalimaailman, jonne hän oli luonut draamaan sopivan näyttämön. Hänen tutkimuksessaan opiskelijat olivat noin 15–17-vuotiaita. Draamapedagogiset menetelmät auttavat tunteiden tunnistamisessa, tunteiden käsittelyssä ja antavat työkaluja toimia uusissa tilanteissa hallitussa ja turvallisessa ympäristössä. Draamapedagogiikka vahvistaa vuorovaikutustaitoja ja itsetuntoa, sekä ohjaa luontevasti kirjallisuuden pariin. Alice Hiu Yan Chenin opiskelijat lukivat Henrik Ibsenin Nukkekoti -näytelmän ja keksivät siihen uuden lopun, jonka he tekivät Second Life -virtuaalidraamaksi. Alice Hiu Yan Chenin tutkimus on vielä kesken, mutta jo nyt on nähtävissä huomattavaa kehitystä opiskelijoiden ilmaisussa ja luovuudessa.
Jan Ainali Ruotsista Karlstadin yliopistosta kehittää työkseen työkaluja, prosesseja, sekä kerää parhaita käytäntöjä digitaalisten ympäristöjen kehittämiseksi. Hän on Euroopan parlamentissa pääosin tekijänoikeusdirektiivin parissa. WCE:ssa hän oli luennoimassa Creative Commons-järjestelmästä, joka on voittoa tavoittelematon järjestö pyrkien edistämään luovan työn tuotteiden levittämistä maksuttomien juridisten työkalujen avulla. Lisää tietoa Creative Commonsista: https://creativecommons.org/
Kuva Pauliina Härkönen: Jan Ainali Karlstadista Ruotsista ja Kongressin kuraattori professori Charles Shoniregun
Keskiviikon luennoilta poimittua
Aikuiskoulutusorganisaattori Tohtori Tamara Keiter Humbert Pensylvanian State Universitystä lähestyi luennossaan meillä Suomessakin tuttuja ongelmia aikuiskoulutuksessa. On iso joukko työikäisiä, joiden osaaminen ei enää vastaa työelämän tarpeisiin ja tämän joukon osaamisen saaminen ajan tasalle on globaali haaste aikuiskoulutuksessa. Tohtori Tamara Keiter Humbert on lähestynyt ongelmaa Otto Scharmerin kehittämän U-teorian kautta. Hän tutkii U-teorian vaikutusta koulutuksen muodonmuutoksessa aikuisopiskelijoiden parissa. U-teoria on työväline, joka on kehitetty “viheliäisten ongelmien ratkaisuun” kehitysprojekteissa. Esimerkiksi aikuiskoulutuksen ongelmana on se, että olemassa oleva tieto ei ole enää yhtä relevanttia ja luotettavaa kuin ennen, koska maailma on monimutkaistunut ja muuttuu koko ajan. Aikuisopiskelijalta tilanne vaatii kolme syvemmän toiminnan tasoa, eli avoimen mielen, avoimen sydämen ja avoimen tahtotilan ja tällaisen kolminaisuuden aikaansaaminen aikuisopiskelijoilla on hyvin epävarmaa monista muuttujista johtuen (esimerkiksi taloudellinen tilanne ja henkilökohtaiset syyt). Jotta päästäisiin näille toiminnan tasoille on opiskelijan vaimennettava mielessään 1) Tuomitsijan ääni, 2) Kyynisyyden ääni ja 3) Pelon ääni.
U-teoria olisi mielestäni erittäin tarpeellinen uusi työväline myös meillä aikuiskoulutukseen sovellettaessa, eli kuinka saada aikuiset motivoitumaan ja sitoutumaan opiskeluun entistä paremmin? ”Opettajat, mielikuvitus ja luovuus kehiin”, kuten Tamara totesi myöhemmin kahvipöytäkeskustelussamme. (Lisätietoa: Theory U, Otto Scharmer, MIT)
Kuva Pauliina Härkönen: U-teoria by tohtori Tamara Keiter Humbert
Lopuksi
Yhteenvetona kongressi oli erittäin antoisa, tarjoten syvällistä tietoa ja uusia ideoita, jotka tulevat olemaan hyödyksi omassa työssäni ja toivottavasti antavat ideoita myös kollegoilleni. Oli hienoa huomata, että pedagogiset ja koulutukselliset haasteet ovat kansainvälisiä ja niitä ei tarvitse ratkaista yksin. Joka puolella maailmaa painitaan samanlaisten ongelmien kanssa ja kannustankin kollegoitani etsimään ratkaisuja myös kansainvälisestä yhteistyöstä.
P.S. Olen kirjoittanut tekstin omien muistiinpanojeni ja englanninkielisen luentomateriaalin pohjalta. Jos huomaatte tekstissä jonkin käsitteen, joka ei sovi kontekstiin, niin ilmoittakaa minulle. Vaihdetaan oikeat suomalaiset käsitteet tilalle.
Pauliina Härkönen16.9.2024
pääopettaja taideaineet, Linnalan Kuvataidekoulu ja opisto